|
Pakolaisleirin tunnelmia Marialta Malawista |
|
|
|
|
 Uutiskirje 2009-04: Uutiskirjeessä 2009-03 oli Maria Salmelan terveisten yhteydessä kuva hänestä pakolaisleirillä. Olin utelias kuulemaan hieman tuon valokuvan taustoja ja laitoin Marialle sähköpostia ja pyysin häntä kertomaan hieman tuosta matkasta. Tässä Marian puhuttelevaa kuvausta tuolta reissulta pakolaisleirille ja tuokiokuvia ihmisten elämästä tuolla leirillä. (toim.)
”Kävin siellä pakolaisleirillä Edmundaksen ja Kristinan kanssa. He ovat
meidän liettulainen lähetyssaarnaajaperhe täällä. Tuo leiri, jolla
kävimme sijaitsee noin kuuden tunnin matkan päässä täältä - meiltä
käsin pohjoiseen päin Lilongwen ulkopuolella. Oli se kyllä aika
karmaiseva kokemus, vaikka leiri ei varmastikaan ollut pahimmasta
päästä. Siellä asustaa n.9000 ihmistä pääosin Kongosta ja Ruandasta,
mutta myöskin muista Afrikan maista kuten Etiopiasta ja Sudanista. Me
kävimme siellä Kalibun seurakunnassa. Veimme vähän ruokaa, vaatteita
ja lapsille leluja mennessämme. Tarkoitus oli myös pitää kokous, mutta
myöhästyimme siitä, kun autooni tuli ongelmia, jotka viivästyttivät
matkantekoa. Kokouksen sijaan pääsimme kuitenkin juhlimaan kongolaisia
häitä.
Huh, oli se vaan jotenkin aika toivoton paikka. Ihmiset elävät ihan
köyhyydessä. YK antaa jonkun pienen ruokapaketin kerran kuussa. Paikka
on ihan tosi karu ja ihmiset joutuvat kantamaan polttopuunsa
hirvittävän pitkien matkojen päästä. Jumalan armosta nuo ihmiset
elävät siellä. Juttelin yhden vanhemmistoveljen kanssa ja hän kertoi
lähteneensä Kongon sisällissotaa karkuun ja hän oli aivan ihmeen
kaupalla pelastautunut sotilaiden käsistä. Koko hänen muu perheensä oli
tapettu. Yksi toinen mies oli asunut leirillä jo seitsemän vuotta, eikä
nähnyt lainkaan valoa tunnelin päässä. Toisaalta olen ymmärtänyt, että
Malawin valtio yrittää auttaa näitä ihmisiä pääsemään eteenpäin,
mm.tarjota töitä leirin ulkopuolelta. Jotkut perheet ovatkin muuttaneet
leiriltä ulos aloittaakseen uuden elämän. Oli kyllä tosi koskettavaa
kun seurakunnan pastorin rouva kutsui meidät taloonsa syömään. Heillä
oli ihan vasta sitä ennen ollut tulipalo ja kaikki irtaimisto oli
palanut. Seurakuntalaiset olivat auttaneet heidät jälleen pystyyn
tulipalon jäkeen. Oli se vain tosi mahtava kokemus kaikessa
karmeudessaan käydä siellä.”
|
Kuuntele Yläkerta-ohjelmia