Out of Africa

Koti

Raportti Malawista, kesä 2007

Kirjoittanut Andreas Wirth
19.08.2007
Rakkaat ystävät, En ollut tunnistaa paikkaa samaksi astellessani jälleen Kalibu Akatemian alueella. Kaksi vuotta sitten kun viimeksi kävimme Malawissa, rakennustyömaa näytti vielä hieman toisenlaiselta: Koko alue oli yhtä suurta työmaata, jossa paikallisia rakennustyöntekijöitä vilisi kuin muurahaisia. Tunsin tuolloin kunnioitusta rakentajia kohtaan tarkastellessani afrikkalaisten työntouhua ja alkeellisia rakennusmenetelmiä. Koulua nimittäin rakennettiin lähinnä raa’alla lihasvoimalla ilman koneita ja asianmukaisia työkaluja. Kuitenkin kun työtä ajatteli tehokkuuden kannalta, mieleeni hiipii epäilys siitä tulisiko tästä projektista koskaan valmista. Ja mikäli se valmistuisi, niin minkälainen siitä sitten tulisi? Nyt nähtyäni sen saatoin todeta: Hyvä siitä tuli – erittäin hyvä. Uskallan jopa sanoa erinomainen. Rakennustyöläisten sijasta alueella vilisi nyt hienoihin univormuihin pukeutuneita oppilaita, jotka reippaasti tervehtivät kaikkia vastaantulijoita. Silta, joka oli väliaikaisesti rakennettu lankuista kulkuväyläksi tieltä joen yli koulualueelle, oli nyt korvattu kunnollisella, vahvalla betonisillalla. Koulun rakennukset loistivat upeissa väreissä ja pihamailla kukoistivat näyttävät istutukset. Kaikki oli toteutettu erinomaisuuden hengessä. Toisin kuin täällä meilläpäin erinomaisuuden saavuttamiseen ei riitä vain se, että lyö tarpeeksi pätäkkää pöytään. Sanonta: "rahalla saa ja hevosella pääsee" ei päde Malawissa. Afrikassa asioilla on tapana kummasti mutkistua. Vaikka rahaa olisikin ollut tarpeeksi kaiken tarvittavan hankkimiseen, joitakin tarvikkeita ei vain ole saatavilla tai ostettavissa. Kaikessa pitää improvisoida tilanteen mukaan ja tahtoasi pyrkiä erinomaisuuteen koetellaan päivittäin. Ollessani matkamme ensimmäisellä viikolla asentamassa suuren juhlasalin äänentoistoa, sain nähdä kuinka kuviteltu suoraviivainen suunnitelmani ehdittiin kääntää monelle mutkalle työn edetessä. Sähkökatkokset, puuttuvat tarvikkeet, jatkuvasti muuttuneet suunnitelmat ja viivästyneet aikataulut pakottivat improvisoimaan ja löytämään aina uusia tapoja tehdä asioita, jotka muutoin olisivat varsin yksinkertaisia. Aina uudelleen jouduin valinnan eteen: tehdäkö asiat "quick and dirty" eli nopeimmalla ja helpoimmalla tavalla, jossa työn laatu oli toissijainen, vai yrittäisimmekö tehdä asiat kaikesta huolimatta niin hyvin kuin olosuhteet vain sallivat. Valinta ei ollut aina niin helppo kuin saattaisi kuvitella. Kovan loppurutistuksen jälkeen saimme kuin ihmeen kaupalla kaiken valmiiksi juuri ennen juhlatapahtumia. Perjantai-iltana oli raamattukoulun oppilaiden valmistumisjuhla, jossa valmistui poikani Markuksen lisäksi myös kaksi muuta suomalaista: Joonas Virtanen ja Henri Vilhunen. Seuraavana päivänä, eli lauantaina 14.7. olivat koulun viralliset avajaiset ja vihkiäiset. Avajaisiin saapuivat Malawin nykyinen opetusministeri, sekä hänen edeltäjänsä virassa (nykyinen matkailunkehittämisministeri – minister of tourism), jotka ovat tulleet hyviksi tutuiksi Kalibun organisaatiolle rakennushankkeen aikana. Suuri sali oli täynnä. Vieraita oli n. 700. Kutsuvieraiden joukossa oli edustajia useista eri maista. Arvokas ja juhlallinen tapahtuma huipentui koulun vihkimiseen Jumalalle. Itselleni yksi matkan vaikuttavimpia hetkiä oli, kun seuraavana päivänä pidetyn jumalanpalveluksen yhteydessä kastettiin reilu kolmekymmentä koulun oppilasta koulun lähellä sijaitsevan kukkulan kaste-altaassa. Koulu on ollut toiminnassa vasta puoli vuotta ja jo nyt saimme nähdä tällaista hedelmää. Emme varmaan koskaan kykene täysin näkemään ja käsittämään tämän koulun todellista vaikutusta Malawin ja Jumalan valtakunnan hyväksi. Vuodesta toiseen uusi sukupolvi muuttuneita ja varustettuja nuoria malawilaisia lähtee koulusta. He ovat maailmaa muuttavana voima kaikkialla minne menevät. Kun sain nähdä väläyksen siitä laajasta työstä mitä Kalibu Malawissa ja myös muualla Afrikassa tekee, minulle kirkastui jälleen kerran eräs seikka. Ymmärsin, että kaikki tämä vaatii kovaa työtä ja vaivan näkemistä. On myös tehtävä asioita, jotka ei aina vaikuta kovin hengellisiltä. Tarkoitan sellaista käytännön työtä, jota ilman tätä koulua ei olisi voitu rakentaa ja vihkiä Jumalan käyttöön. Näky ja suunnitelma ovat Jumalan, mutta Hän myös valitsee ihmisiä suunnitelmansa toteuttamiseen. Jumala antoi Nooalle ohjeet kuinka rakentaa pelastava arkki ja Nooa perheineen teki työtä käskettyä Jumalan ohjeiden mukaan. Jumala antoi myös tarkat ohjeet Moosekselle telttamajasta, sekä Daavidille temppelin rakentamisesta. Jumalalla on myös tarkka suunnitelma kansakuntien pelastamiseksi. Jeesuksen täydellisesti täytetty ristintyö raivasi tien Isän yhteyteen, mutta hän on kutsunut meidät – seurakuntansa – tekemään työtä ja näkemään vaivaa isämme pelloilla tämän ilosanoman levittämiseksi ja ihmisten opetuslapseuttamiseksi. Malawin kouluprojekti on ollut Jumalan sydämellä jo paljon ennen kuin kukaan ihminen edes ajatteli asiaa. Mutta sitten hän kutsui ihmiset toteuttamaan suunnitelmansa: sinut, minut ja paikallisen Kalibu-lähetysjärjestön, jota pastori Michael Howard johtaa. Ehkä itse rakentaminen tai projektin taloudellinen tukeminen ei tunnu kovin "hengelliseltä". Mutta oikeata hengellisyyttä on rakkaus, joka pakottaa meidät liikkeelle ja tekemään uhrauksia, näkemään vaivaa ja täyttämään Jumalan suunnitelma ihmisten pelastamiseksi. Sananlaskujen kirjan lopussa löytyy kuvaus hyvästä vaimosta: " Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet..." (San 31:10...) Kun tutkimme sananlaskujen supervaimon kuvausta, huomaamme että suurin osa vaimon tekemisistä liittyy arkisiin käytännön töihin. Uskon, että tämä kuvaus ei puhu meille pelkästään siitä, minkälaisia ominaisuuksia hyvällä vaimolla tulisi olla. Se kertoo meille minkälaista morsianta, eli seurakuntaa, Isä Jumalamme etsii pojalleen Jeesukselle Kristukselle. Minkälainen on sitten Kristuksen tuleva vaimo, jossa ei ole ryppyä ja tahraa? Se on morsian, joka on Karitsan verellä puhtaaksi pesty, joka ei silti pelkää liata käsiään ja ryhtyä käytännön töihin. Kiitos rakkaat ystävät, jotka olette käytännön tasolla mukana tukemassa tätä työtä. Kiitos myös teille, jotka avustitte rahallisesti matkaamme. Ilman sitä emme olisi voineet lähteä ja olla todistamassa sitä mitä Jumala työmme kautta tekee Malawin kansakunnan keskellä. Andreas Wirth, pj. Out of Africa ry

Yläkerta