AIKANSA ON JOKA ASIALLA TAIVAAN ALLA

”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. – – Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.”

Jokaisen ihmisen elämässä on kausia. Useimmat kristityt eivät koskaan ajattele elämänsä kausia, koska heillä on liian kiire pelkästään selviytyä elämästä. Hengellisessä maailmassa on erilaisia vuodenaikoja aivan niin kuin luonnon vuosittaisessa kiertokulussakin. Uusi kausi on monenlaisten asioiden aikaa:

1.   Menneen tarkastelemista, sekä onnistumisten että epäonnistumisten

2.    Nykyisen tilanteen arviointia

3.    Uuden päämäärän suunnittelua

4.    Uusia alkuja Herrassa

Kirjoitan teille jälleen Jumalan valtakunnasta. En ole vielä löytänyt mitään suurempaa aihetta, jota Jeesus olisi tullut meille tuomaan. Hän tuli julistamaan kokonaisvaltaista valtakunnan sanomaa. Kuulemme hyvin vähän — tai emme lainkaan — tästä erittäin dynaamisesta ja voimallisesta aiheesta. Sanoma Jumalan valtakunnasta on sanoma siitä, miten elää valtakunnan elämää ja auktoriteettia todeksi NYT! Tietenkin se edellyttää itselle kuolemista ja ristin sanoman todeksi ELÄMISTÄ. Mitä tarkoittaa ottaa ristinsä ja seurata Kristusta? Se on kaikkien Herran meille antamien itsesäilytysvaistojen kieltämistä. Hän pyytää meitä asettamaan ne kaikki syrjään ja seuraamaan Häntä. Kylvämisen ja niittämisen laki on väkevä valtakunnan laki. Herra ei KOSKAAN vaadi meitä luopumaan mistään sellaisesta, mitä Hän ei sitten antaisi meille moninkertaisesti takaisin täällä ja nyt! Mutta jotta tuota periaatetta voisi elää voitokkaasti todeksi, se on ensin käsitettävä ja sitten uskottava. Pyhä Henki edellyttää vahvaa kuuliaisuutta johtaessaan meitä alamaisiksi Kristukselle. Useimmat uskovat elävät edelleen hyvän- ja pahantiedon puun käskyjen mukaan. Kaikessa on kyse siitä, mikä näyttää ja maistuu hyvältä, eikä siitä, mikä on todellisuudessa meille hyväksi. Elämän puun hedelmät eivät varmaankaan vedonneet aisteihin, sillä Aadam ja Eva saivat syödä niitä vapaasti mutta eivät tehneet niin eivätkä tuntuneet haluavan niitä lainkaan.