|
Michael Howard kirjoittaa uutiskirjeessä 2009-10 |
|
|
|
Rakkaat ystävät ja työtoverit,
Olen jälleen kerran kohdannut sen tarpeen ja voiman, joka parannuksen tekemiseen liittyy. Ainoa todellinen vapaus, joka meillä uskovina on, löytyy parannuksenteosta. Aivan liian usein meidän on helppo jatkaa elämäämme niin kuin aina ennenkin edes käsittämättä, että olemme vajonneet hitaasti ja järjestelmällisesti orjuuteen, olipa kyse sitten ajatusmalleistamme tai käytöksestämme. Tuosta orjuudesta tulee nopeasti elämäntapamme. Ihmisluonteelle on ominaista aina oikeuttaa vikamme ja epäonnistumisemme; etsiä niille tekosyitä ja järkeillä ne pois sen sijaan että yksinkertaisesti myöntäisimme ne, tekisimme parannuksen ja pääsisimme vapaiksi. Pysähdymme harvoin kysymään Herralta, onko Hän meihin tyytyväinen, ja puolustelemme tuon tuostakin asenteitamme ja käytöstämme usein siteeratulla lauseella: ”Enhän minä tee mitään väärää.”
Kuitenkin kun tarkastelemme itseämme Jumalan Sanan peilistä, huomaamme,
että ajatuksissamme, sanoissamme ja teoissamme on surullisen paljon
puutteita. Uskovalle synnissä ei ole kysymys väärin tekemisestä vaan
siitä ITSEKKÄÄSTÄ luonnosta, joka väijyy syvällä sisimmässämme.
Esimerkiksi ne ihmiset, jotka haluavat aina ”oman tilansa”, keskittyvät
täysin itseensä. Humanistisessa filosofiassa se on aivan sallittua,
muta jos haluaa syvempää vaellusta Herran kanssa, se ei
yksinkertaisesti riitä. Oma minä edellyttää parannuksentekoa, jotta
voisimme palata oikealle tielle.
Parannuksenteossa ensiarvoista ja tärkeintä on käsittää, että suhteeni
Herraan on EPÄJÄRJESTYKSESSÄ. Tämän tunnistaminen on usein vaikeaa, jos
olen päättänyt kulkea itse suunnittelemaani tietä ja kieltäydyn
kuuntelemasta elämässäni mitään vastakkaisia ääniä. Monta kertaa
ajattelemme olevamme NIIN OIKEASSA ⎯ näemme itsemme herra tai rouva
kaikkitietävänä, joka on aina ja kaikessa lopullisesti oikeassa!
Kaikille muille paitsi minulle on ilmiselvää, että kuljen kohti tuhoa
enkä ota vastaan neuvoja keneltäkään. Uraauurtavana tienraivaajana
tiedän kyllä erittäin hyvin, että on aikoja, jolloin kaikki vastustavat
sitä, mitä Herra on selvästi määrännyt tehtäväksi, ja silloin on
jatkettava päättäväisesti eteenpäin. En puhu tällaisesta tilanteesta.
Silloin edellytyksenä on, että ihmisen vaellus on kypsää,
johdonmukaista ja hengellistä ja hänen elämässään näkyvät rauhan, ilon
ja rakkauden hedelmät. Sellaisissa olosuhteissa hedelmänä on aina
voitto.
Toiseksi, kun Sana, Henki tai ystävien huolestuneet neuvot saavat minut
myöntämään, että elämäni on epäjärjestyksessä, minun on tehtävä
parannus. Parannuksenteossa minun on otettava huomioon, että olen
loukannut ensisijaisesti Jumalaa ja ehkä myös toisia ihmisiä. Synti on
harhaan osumista, ja todellinen maali meille kaikille on kaikkivaltiaan
Jumalan sydämen rytmi. Intohimonani ja halunani tulisi olla se, että
pysyn aina Jumalan sydämen rytmissä. Jos en ole siinä, minun tulisi
löytää syy siihen ja tehdä parannus. Oma minä aiheuttaa aina ongelmia
ja on minun ja Herran välissä. Daavid sanoi: ”Sinua ainoata vastaan
minä olen syntiä tehnyt…” Ellen ole siinä, missä olin Herran kanssa
eilen, minun on vakavissani arvioitava elämääni ja tehtävä parannusta.
Sen jälkeen kun olen myöntänyt tilanteen, minun on puhuttava avoimesti
Herralle. Aivan liian usein meille uskotellaan, että asian myöntäminen
hiljaa mielessä riittää. MUTTA Jumalan Sana toteaa selvästi: ”Jos me
TUNNUSTAMME syntimme…” Tunnustaminen ei ole uskovalle valinnaista. Se
tarkoittaa sitä, että avaan suuni ja käytän kieltäni puhuakseni ääneen
Herralle. Sielulle tekee hyvää arvioida säännöllisesti elämäänsä Herran
edessä. Voit juuri nyt pysähtyä tekemään niin ja sallia siunatun Pyhän
Hengen puhua sinulle ja ehkä näyttää sinulle, missä sinun on tehtävä
parannusta. Kyse on KESKUSTELUSTA Herran kanssa, ja sen on tapahduttava
avoimesti ja ääneen. On hyödyllistä mennä yksin salaiseen paikkaan ja
vuodattaa sydämensä Herralle. Ja tarkoitan todella sydämen
vuodattamista Hänelle jumalallisen surun vallassa, kunnes kyyneleet
virtaavat.
Parannuksenteko tarkoittaa 180 asteen käännöksen tekemistä siitä
suunnasta, johon olit menossa. Tämä on todellisen parannuksenteon
kolmas osa-alue. En voi sanoa: ”Olen pahoillani”, ja jatkaa entiseen
tapaan. Anteeksipyyntö tarkoittaa täyskäännöstä ja alkaa siitä, että
näen itseni Jumalan näkökulmasta omani sijasta. On aika nähdä, että OMA
MINÄ kaikissa muodoissaan on röyhkeä ja kapinallinen loukkaus Jumalaa
kohtaan ja meidän kaikkien on tehtävä siitä parannusta.
Viimeinen parannuksenteon osa-alue on se, että nautimme siitä
vapaudesta, ilosta ja rauhasta, jotka seuraavat väistämättä, kun aito
parannuksenteko on tapahtunut ja menneisyys on peitetty Jeesuksen
verellä. Tämä tapahtuu VÄLITTÖMÄSTI! Se ei ole jotain sellaista, mikä
meidän on itse keksittävä, kehitettävä tai otettava vastaan ajan
mittaan. Jumala on TÄMÄN HETKEN Jumala, ja Hän antaa välittömästi
anteeksi sillä hetkellä, kun aito parannus on tehty. Kaikki mahdollinen
etäisyys katoaa saman tien, ja minulla on rauha Herran kanssa, koska
Herralla on rauha minun kanssani. Kristuksen ruumis ei saisi koskaan
aliarvioida parannuksenteon voimaa. Se palauttaa rikkaan yhteyden
Herraan, ja tämä tapahtuu hetkessä. Käytä aikaa elämäsi arvioimiseen ja
salli myös siunatun Pyhän Hengen tutkia sinua. Jos jokin asia aiheuttaa
sinulle epäilyksiä, silloin sinun on tehtävä parannus, ja saat kokea
Jumalan rakkauden ja siunausten virrat.
|
|