Rakkaat ystävät ja työtoverit,

Seuraava on mitä hämmästyttävin kuvaus elefanttien käyttäytymismalleista. Elefantit ovat yksi suosikeistani afrikkalaisten villieläinlajien joukossa. Olemme tietäneet jo monta vuotta, että kameran salamavalo tekee elefantit levottomaksi useimmilla riistanrauhoitusalueilla, mutta joillakin enemmän kuin toisilla. Tämä kävi eritäin selväksi Murchison Falls -rauhoitusalueella Ugandassa. Veimme silloin tällöin vierailijoita tähän puistoon, kun meillä oli raamattukoulu Yeissa, Uudessa Sudanissa. Kerran veimme puistoon ryhmän vierailijoita, ja vaikka olimme varoittaneet salamavalojen käytöstä, väistämätön tapahtui.

Yhden tottelemattoman nuoren yksinkertaisesti täytyi ottaa kuva elefanttilaumasta salamavaloa käyttäen. Suuri urosnorsu suuttui välittömästi ja alkoi ajaa autoamme takaa. Emme voineet tehdä muuta kuin lähteä kiireesti karkuun. Norsu jäi pölyyn törähtelemään, tömistelemään etujalkojaan ja viskomaan tomua ilmaan. Se on hyvin pelottava näky niille, jotka eivät ole tottuneet Afrikan villieläinten käyttäytymiseen, ja jopa niille, jotka ovat. Ryhmä ajoi melkoisen matkan tuon elefantin raivokohtauksen tapahtumapaikasta — ehkä 15 kilometrin päähän. Kun sitten näimme upean lauman kuuluisia mustia kirahveja, kaikki uppoutuivat nopeasti katselemaan ja kuvaamaan noita hyväntahtoisia eläimiä. Yhtäkkiä kuljettajamme aisti, että jotain oli pahasti vinossa. Katsoessaan taustapeiliin hän näki, että sama iso urosnorsu löntysti heitä kohti takaapäin ja oli jo lähtemässä hyökkäykseen. Pelastuimme kuin ihmeen kaupalla tilanteesta, joka olisi ollut todella tuhoisa.

Vuonna 1975 Etelä-Afrikan hallitus erotti valtavan rauhoitusalueen Johannesburgin pohjoispuolelta ja alkoi tuoda sinne kaikenlaisia villielämiä. Siihen aikaan oli mahdotonta kuljettaa täysikasvuisia elefantteja uuteen paikkaan. Niinpä puistonvartijat aloittivat kannan harvennuksen ampumalla täysikasvuisia uros- ja naarasnorsuja ja siirtämällä niiden poikaset. Kun poikaset kasvoivat, niistä tuli täysin kapinallisia, kunnes niitä ei enää voinut hallita. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin asia oli muuttunut vakavaksi, kun suurikokoiset, mutta vielä nuoret urosnorsut kiusasivat nuorempia norsuja, pelottelivat kaikkia eläimiä ja tappoivat sarvikuonoja ilman näkyvää syytä. Kun asiaa oli tutkittu paljon, huomattiin, että elefantit ovat luonteeltaan ja ajatuksiltaan lähimpänä ihmistä ja niillä on erittäin hyvä muisti ja elävä mielikuvitus. Siirretyt elefantit kärsivät posttraumaattisesta stressireaktiosta (PTSD), jonka seurauksena niissä ilmeni epäsosiaalisia persoonallisuushäiriöitä (APD). Poikaset pystyivät muistamaan elävästi, miten niiden äidit ja isät ammuttiin ja miten ne itse kuljetettiin pois. Niillä ei ollut esikuvia, joilta oppia. Elämässään vallitsevan hämmennyksen, pelon ja rikkinäisyyden tähden niistä kasvoi kapinallisia. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kuljetusmenetelmät olivat kehittyneet ja täysikasvuisten elefanttien kuljettamisesta oli tullut helppoa. Niinpä asiantuntijat päättivät siirtää Johannesburgin lähellä sijaitsevaan puistoon muutamia hyvin vakaita, rauhallisia ja täysikasvuisia urosnorsuja. Heti kun nuo uudet täysi-ikäiset, vakaat norsut tuotiin kapinallisten, hämmentyneiden ja häiriintyneiden nuorten norsujen laumaan, nuorten käytös muuttui lähes välittömästi. Epäsosiaalinen käyttäytyminen ja hyökkäykset toisia eläimiä kohtaan lakkasivat. Aikuisten ja vakaiden isähahmojen tuominen synnytti järjestystä ja auktoriteettia ja sai ryöstelevät huligaanit kuriin. Mikä hämmästyttävä opetus sosiaalisesta käyttäytymisestä!

Meidän lastemme käytös ei ole millään tavalla erilaista. He muistavat kokemuksia, menetyksiä, loukkauksia ja hylkäämisiä, jotka johtavat APD-persoonallisuushäiriöön. Tarvitaan vain muutamia aidosti jumalisia isähahmoja, joilla on Kristuksen luonne, tuomaan kuria ja elämää huligaanisukupolvelle. On kerta kaikkiaan traagista, että seurakunnissa ei ole hengellisiä isiä. Sen seurauksena meillä on nuoria ja jopa uskovia, jotka rettelöivät vailla päämäärää ja saavat aikaan hävitystä yhteiskunnassa ja seurakunnissa.

Idi Aminin Ugandassa vallinneena laittomuuden aikana tuo mielipuoli presidentti määräsi tuhansia elefantteja teurastettavaksi pelkästään norsunluun tähden. Yksi suurimmista teurastuspaikoista oli Murchison Fallsin rauhoitusalue. Salamavalon välähdys missä tahansa elefanttilaumassa nostaa pintaan muistoja joko harvennuksista tai mielettömistä teurastuksista norsunluun tähden. Tästä syystä rauhallinen norsulauma voi nopeasti muuttua hyökkääväksi taistelujoukoksi, koska norsut muistavat, miten kuolleet täysikasvuiset elefantit — jopa niiden omat vanhemmat — makasivat verilammikoissa. Nuo upeat eläimet alkavat taistella olemassaolostaan, mikä tarkoittaa, että ne alkavat välittömästi käyttäytyä väkivaltaisesti.

Ihmismieli käyttäytyy samalla tavalla. Tietyt sanat, teot tai jopa ulkonäkö voivat laukaista ihmisissä vihaa ja raivoa heidän aikaisempien kokemustensa tähden. Tämä on PTSD, jota usein seuraa APD. Jos täysikasvuisten, isähahmoina toimivien elefanttien tuominen voi muuttaa kokonaisia laumoja, saman täytyy päteä myös ihmisiin. Ketään ei ole tarkoitettu kärsimään sellaisesta käytöksestä koko elämäänsä, eikä myöskään yhteiskunnan tarvitse kestää sellaista käyttäytymistä ilman ratkaisuja. Ihmisten on aika lakata näkemästä itsensä uhreina ja ajattelemasta, että yhteiskunta on tietyille ihmisille jotain velkaa, oli heidän kulttuurinsa, ihonvärinsä, varallisuutensa tai koulutuksensa sitten mikä tahansa. Jumala on antanut jokaiselle meille kykyjä ja lahjoja, jotta voimme olla hyödyllisiä kansalaisia, mutta meidän täytyy nousta ja astua esiin. Aivan sama koskee seurakuntaa. Uskovat ovat jo aivan liian kauan istuskelleet takarivissä kysellen: ”Mitä Herra aikoo antaa minulle tai tehdä hyväkseni?” Uudessa testamentissa on mainittu yli 36 erilaista lahjaa ja palvelutehtävää. Kukaan ei voi sanoa, ettei Herra olisi antanut hänelle mitään. Usein kärsimme mieluummin PTSD:stä ja APD:stä ja haluamme enemmän ihmisten myötätuntoa kuin Herran tuomaa vapautusta.