Sanoja, sanoja, sanoja! Meitä pommitetaan sanoilla yötä päivää, ja useimmat niistä ovat kaikin tavoin halpamaisia ja pelkkää roskaa. Vain harvat sanovat, mitä tarkoittavat, ja todella tarkoittavat, mitä sanovat. Olemme täynnä turhia sanoja, ja Raamatun mukaan joudumme tekemään tiliä jokaisesta puhumastamme turhasta sanasta. Turha sana on lupaus, jota ei tueta vastaavalla toiminnalla. Salomo sanoi: ”Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä; sentähden olkoot sanasi harvat” (Saarn. 5:1).  ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Kun todella kuuntelemme, mitä ihmiset sanovat, on pelottavaa huomata, että he vuodattavat sydämensä kyllyyttä ja paljastavat sen turhuuden, mitä heidän sisimmässään useimmissa tapauksissa on. Sanoillamme voimme tuhota tai synnyttää elämää. Kieli puhuu ainoastaan sitä, mitä sydän sille sanelee.

Hiljattain minun täytyi olla oikeudessa todistajana eräässä varkausjutussa. En pitänyt kokemuksesta lainkaan. Kyseessä oli afrikkalainen oikeus keskellä afrikkalaista pensastoa, jossa afrikkalainen aurinko porotti vanhalle peltikatolle. Vaikka oikeuspaikka oli täysin avoin ympäröivälle luonnolle, tuon katon alla lämpötila kohosi nopeasti yli neljäänkymmeneen asteeseen ja kuuma, pölyinen tuuli piiskasi meitä joka suunnalta. Olin siellä kuusi tuntia, ja kun koettelemus oli ohi, tunsin oloni kuin grillatuksi porsaaksi. Vastaajana oli kielillä puhuva, helluntailainen kokkini, joka oli varastanut minulta monia asioita ja jäänyt lopulta kiinni rysän päältä varastettuaan kaksi upouutta kännykkää. Hänen olisi ollut helppo sanoa tuomarille yksi ainoa sana: ”SYYLLINEN!” Sitä olisivat pitäneet seurata sanat: ”Armahtakaa minua!” Sellaisella yksinkertaisella todistuksella hän olisi luultavasti saanut ehdollisen tuomion ja menettänyt työnsä mutta ei vapauttaan. Nyt hänet on vangittu useaksi viikoksi vailla mahdollisuutta päästä vapaaksi takuita vastaan, ja hän tulee saamaan kovan tuomion, koska on tuhlannut oikeuden ja kaikkien muiden kallista aikaa.

Jeesus sanoi: ”Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi” (Matt. 12:37). Rakas ystävä, tässä on koko asian vakavuus. Kun katson Raamattua ja ajattelen, että se on koko ihmiskunnan yli seitsemäntuhatvuotinen historia iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen, ihmettelen, miten vähän sanoja Jumala on itse asiassa puhunut. Johannes sanoo evankeliuminsa lopussa: ”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa” (Joh. 21:25). Kun ajattelemme tätä, on hämmästyttävä, miten harvat mutta syvälliset Herran sanat itse asiassa ovat. Ei ihme, että psalminkirjoittaja toteaa: ”Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua” (Ps. 12:7).

Jos Jeesus seisoisi kirjaimellisesti ruumiillisesti edessäsi tänään ja esittäisi sinulle yhden yksinkertaisen kysymyksen, miten vastaisit Hänelle? Ajatus vakavoittaa, kun ajattelen, että KOKO MAAN TUOMARIN edessä olemme kaikki SYYLLISIÄ ja ainoa huuto, joka meillä on tarjota, on ”ARMOA”. ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen” kertoo kaiken. Miten armollista siis onkaan, että Herra sallii meidän puhua Hänelle ja sitten edes kuuntelee meitä. Ennen kuin Herra voi pyhyydessään ja vanhurskaudessaan suoda meille minkäänlaista armoa, meidän on osoitettava todellista KATUMUSTA ja PYYDETTÄVÄ armoa. Miten täysin järjettömiä olivatkaan niin monet natsijohtajat, kun he seisoivat hirtettävinä mestauslavan luukun päällä ja sanoivat viimeisiksi sanoikseen: ”Heil Hitler!” Mikä ero siihen katuvaiseen varkaaseen, joka anoi: ”Herra, muista minua…” Jokainen meistä joutuu eräänä päivänä seisomaan Herran eteen ja tekemään tiliä Hänelle, ja Hänen kysymyksensä on oleva: ”Mitä teit minulle?” Miten yksinkertainen, mutta kuitenkin uskomattoman syvällinen kysymys! Vastaa siihen sydämessäsi ja arvioi omaa vastaustasi, koska 99.99 prosentissa vastauksista on kysymys minusta itsestäni eikä Hänestä. Sillä ilman Häntä ja Hänen innoitustaan emme voi tehdä mitään. Minulla ei ole siis mitään, mistä voisin kerskata. Muista, että savi ja vaha joutuvat samaan uskon koetukseen saman auringon alla: yksi kovettuu ja toisesta tulee hyvin pehmeää. Oletko savea vai vahaa?

Hyvin tärkeä kysymys, jonka Jeesus tulee sinulle esittämään, on tämä: ”Pyydä minulta YKSI ASIA, jonka haluaisit minun tekevän sinulle tänään.” Salomolle esitettiin juuri tuo kysymys, ja hän antoi mitä viisaimman vastauksen. Jos saisin vastata oman mieleni mukaan, mitä vastaisin maailmankaikkeuden Jumalalle, joka muovasi maailmat yksin kaikkivaltiaalla Sanallaan? Meissä oleva viisaus vaatii meiltä: ”Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani” (Ps. 19:15). Jokainen meistä on erilainen, ja jokainen on saanut Jumalalta vapauden vastata mitä henkilökohtaisimmalla tavalla, mutta sydämen kyllyydestä suu puhuu. Saakoon aidoin vastaukseni olla jotain sellaista, mikä tuo Herralle ikuista KUNNIAA.