Rakkaat ystävät ja työtoverit,

Todellisen esirukouksen voima on dynaamista. Siinä ei ole kyse hengellisestä sodankäynnistä, jossa huudetaan riivaajille ja demoneille ja yritetään sitoa pimeyden hallitsevia henkivaltoja vailla menestystä. Esirukous on anomuksen esittämistä korkealle ja ylhäiselle Jumalalle, joka asuu iankaikkisuudessa. Esirukous toimii yksinkertaisesti siksi, että asia kuuluu Herralle, keinot kuuluvat Herralle, synnytystuskat kuuluvat Herralle ja tulos kuuluu Herralle. Siinä on kysymys Jumalan sydämen taakasta, jota yksittäinen ihminen kantaa ja tuo takaisin Herralle, jotta Hän voisi saavuttaa täydellisen voiton ihmisten maailmassa.

”Vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa” (Jes. 59:2). Ajattele syvällisesti tätä raamatunkohtaa, jota ei kirjoitettu pakanoille vaan kansalle, joka tunsi Jumalan ja tiesi, mitä Hän vaati. Tämä on vahvaa ja ehdotonta kieltä. Pahoissa teoissa on kysymys ihmisen omasta minästä, joka on EROTTANUT meidät kaikin tavoin. ”Oman tieni” tahtominen on erottanut minut Jumalasta. Itsekkäät ajatukset ja tavat ovat erottaneet minut Jumalasta. Itsepintaiset ja taipumattomat teot ovat erottaneet minut Jumalasta, ja traagisinta on, etten ajattele asiaa lainkaan. Jatkan elämääni tavalliseen tapaan ja ajattelen, että koska olen ”uudestisyntynyt”, se antaa minulle oikeutuksen ja suosion Herran silmissä enkä ole teoistani tilivelvollinen. Kuitenkaan en ymmärrä, että oma minäni on erottanut minut Jumalasta.

Liberaalihumanismin opetukset ja sen harjoittaminen ovat eksyttäneet ja vietelleet seurakunnan ¾ eli sinut ja minut ¾ niin, että useimmat jopa uskovat sen olevan totta. Tämän pirullisen opetuksen pääsisältönä on, että ihmisen päämääränä on hänen oma mielihyvänsä ja onnellisuutensa. Tämä on hyvin kaukana siitä Raamatun opetuksesta, että ihmisen perimmäinen tarkoitus on Jumalan kunnia. Edellinen korottaa ihmistä itseään, kun taas jälkimmäinen korottaa Herraa. Ne ovat täysin vastakkaisia oppeja. Yksi on pimeydestä ja toinen valosta. Kaikenlainen oman itsensä tai toisen ihmisen korottaminen on synnin korottamista, sillä Daavid julisti: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt” (Ps. 51:5).