Out of Africa

Koti

Opetuksia

Vinkkejä elämään Hengessä - osa 2

Ajatuksia ajan pyhittämisestä Herralle

Tällä kertaa käsittelemme rukoilijan ajankäyttöä. Meidän tulisi kaikkien kehittää elämäntapa, joka on jatkuvasti avoin Herran edessä ja valmiina Hänen käyttöönsä. Meidän tulisi ehdottomasti pyhittää elämämme Herran palvelukseen, meni syteen tai saveen. Osa tätä pyhittäytymistä on aikamme antaminen Hänen käyttöönsä. Elämämme tulisi olla otollinen Hänelle.

Joskus kun kuulee opetusta pyhittäytymisestä tai Herralle antautumisesta saa vaikutelman, että pyhittäytyminen on valtakunnan työtä varten. Emme kuitenkaan pyhittäydy työn takia vaan koska se on meille elämäksi. Pikemminkin antaudumme Herralle jotta Hän voisi tehdä työtä meissä kuin että me voisimme tehdä työtä Hänelle. Emme ole Herran työntekijöitä, vaan Hänen tekonsa. (Ef. 2:10) Jos Herra ei ensin työstä meitä, ei Hän voi myöskään koskaan käyttää meitä. Palvelutyömme virtaa siitä elämästä, joka meillä on Herrassa. Jotta Jumala voisi tehdä meissä työtä, meidän tulee pyhittää Hänelle aikaa kalenteristamme. Siksi tämänkertainen kirjoitus käsitteleekin aikamme antamista Herralle.

Päivä vain ja hetki kerrallansa…

Viimeksi kirjoitin kuinka meidän tulisi etsiä Herraa aamuisin. Nyt haluan laajentaa tätä. Aamun omistaminen on hyvä alku, mutta jotta voisimme todella pysyä Herrassa, meidän tulisi omistaa Herralle useampi hetki päivässä. Jumalasta tulee tulla elämämme suuri seikkailu. Jos vietät jo Herran kanssa aamut, niin anna hänelle myös iltasi juuri ennen nukkumaan menoa. Se on hyvää aikaa nostaa katseemme Häneen, esirukoilla ja tuoda päivän asioita Herran eteen. Lisäksi jos maistelet vielä hieman Jumalan Sanaa, ennen kuin painut pehkuihin, niin avot! Ei ole mitään parempaa kuin ruokkia mielemme Jumalan Sanalla ennen silmien sulkemista. Voi olla, että jopa nukut sikeämmin ja näet parempia unia!

Ehdotan seuraavaa: Rukoile ja kysele Herralta mikä olisi sellainen aika, jonka Herra haluaisi sinun viettävän kanssaan päivittäin. Älä tavoittele liian korkeita, mutta älä myöskään tee asiaa itsellesi liian helpoksi. Tärkeintä jälleen on säännöllisyys. Sovi aika ja sitten ja pitäydy siinä tunnollisesti, satoi tai paistoi, oli kuivaa tai märkää. Annan tästä esimerkin: Kuvitellaan, että näet oikeaksi antaa päivittäin Herralle tunti viisitoista minuuttia Sanassa ja rukouksessa. Voi olla, että aamulla vietät puolituntia Herran edessä. Sitten kun tulet töistä kotiin, erotat viisitoista minuuttia esirukoukseen ja tuot päivän asioita ja ihmisiä Herran eteen viidentoista minuutin verran. Sitten illalla voit jälleen erottaa puolituntia Herralle.

Sinun ei tarvitse olla aikataulujen kanssa orjallinen. Se, milloin ja minkälaisissa pätkissä vietät aikasi Herran kanssa, on joustavaa. Tärkeintä on, että annat lupaamasi ajan Herralle uskollisesti Hänelle päivittäin, tuli se kuinka monessa pätkässä tahansa. Kun hengellinen elämäsi vahvistuu ja säännöllinen Raamatun luku ja rukous alkaa tuntua yhä luontevammalta ja elävämmältä, voit taas alkaa mahdollisuuksiesi mukaan lisätä päivässä Herralle omistettua aikaasi.

Harjoita itseäsi jumalisuuteen!

Raamattu sanoo, että meidän tulee harjoittaa itseämme jumalisuuteen. Jumalan mielen mukainen elämä vaatii harjoitusta. Välillä epäonnistumme, mutta kun nousemme ja jatkamme, niin vahvistumme ja lopulta meistä tulee jumalisia! Kestään ei leivota mestaria päivässä. Huippu-urheilijat harjoittelevat sinnikkäästi ja pitkäjänteisesti saavuttaakseen tavoitteensa. Tavoite voi olla taloudellisia rikkauksia tai menestyksellä ansaittua mainetta ja tunnustusta. Tämä kaikki on ajallista, ja tuollaiset palkkiot voivat olla ihan kivoja, mutta Kristuksen tuntemisen rinnalla se on Raamatun mukaan silkkaa roskaa (Fil. 3). Tai jos ollaan uskollisia alkukielen sanalle – ulostetta. Asiat, joita urheilijat siis tavoittelevat, voivat olla itsessään ihan kelvollisia, mutta verrattuna ikuisiin palkkioihin ja ennen kaikkea korvaamattomaan Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen, ne osoittautuvat tosiasiassa ulosteeksi! Eräänä päivänä ne poltetaan kuin roskat siinä jumalallisen arvioinnin tulessa, joka koettelee elämämme.

Me tavoittelemme iankaikkisia rikkauksia, joita koi ei syö eikä ruoste raiskaa. Me olemme myös kilpailussa. Meidän palkkiotamme ei edes voi verrata niihin palkkioihin, joita ihmiset ja maailma voivat meille antaa! Siksi edellä kuvaamani ajan erottaminen Herralle on kuin iankaikkinen sijoitus, jota inflaatio tai taloudelliset heilahtelut eivät hetkauta. Me saamme valtakunnan joka ei järky. Siksi myöskään mitkään uhraukset mitä tässä ajassa teemme, ”ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin,” Paavalin sanoja lainatakseni (Room. 8:18).

Entä jos?

Entä jos päiväsi on niin kiireinen, ettet ehdikään viettää lupaamaasi aikaa Herran kanssa? Kaikenlaiset askareet ovat syöneet aikasi ja kohta on jo aika sujahtaa lämpimien vällyjen suloiseen syleilyyn. Ensinnäkin suosittelen sinua hieromaan unihiekat silmistäsi vaikkapa lähtemällä myöhäisillan rukouskävelylle ja ottamaan tarvittava aika vaikkapa yöunistasi. On aika kiivailla Herran puolesta ja pistää itseään likoon. Kuka tahansa voi tinkiä puolituntia tai tunnin yöunistaan silloin tällöin.

Mikäli rästissä on aikaa enemmän, niin sekään ei ole pahitteeksi. Kukaan meistä ei ole kiireisempi kuin Jeesus Kristus julkisen palvelutyönsä aikana. Kun kansanjoukot painostivat Jeesusta päivisin, hän turvautui usein viettämään kokonaisia öitä rukoillen. Palveltuaan sairaita ja tarvitsevia aamuvarhaisesta iltaan saakka, hän jos joku olisi kaivannut yöllä kunnon syvähorrokset toipuakseen riittävästi seuraavan päivän hektisiin haasteisiin. Välillä kesken suuren herätyksen hän jopa pakeni ihmisiä erämaahan rukoillakseen ja viettääkseen aikaa Isänsä kanssa (Luuk. 5:15-16). Viimeiset päivänsä Jerusalemissa hän yöpyi kokonaan Öljymäellä, yksin ja varmasti rukoillen ja valmistautuen kohtaamaan ristinsä (Luuk. 21:37-38).

Kun muut nukkuivat ja opetuslapsetkin uupuivat, hän rukoili. Siinä meille esimerkki. Myös Paavali rukoili yötä päivää. Babylonian suuri valtiomies Daniel erotti kiireisen elämänsä keskellä kolme hetkeä päivästään rukoukseen. Tämän hän teki epäilemättä suurin kustannuksin – se oli jopa maksaa hänen henkensä. Kuningas Daavidin aamu-, keskipäivä-, ja iltahetket oli omistettu rukoukselle. Hän oli varmaankin kehittänyt tavan vuosinaan paimenena, eikä ollut valmis luopumaan siitä kukoistavan suurvallan hallitsijana. Vaikka Raamattu ei kerro mitään heidän rukoushetkiensä pituudesta, tapa jolla ne tuodaan esiin vihjaa siihen, että ne olivat merkittäviä. Muissa tilanteissa nämä pyhät viettivät pitkiä aikoja rukouksessa – tapa joka viittaa vahvaan rukouselämään. (Esim. Danielin 21 päivän paasto)

Ei kello kädessä, mutta kuitenkin…

En kannata ajatusta, että rukoustemme arvo mitattaisiin kellolla. Yritän kuitenkin painaa mieliimme, kuinka tärkeää on olla paljon yksin Jumalan kanssa. Muutoin uskomme ja elämämme jää pinnalliseksi ja heiveröiseksi. Usein mietin hengellistä tilaamme länsimaissa. Meillä ei ole koskaan ollut yhtä paljon metodeja, resursseja ja mahdollisuuksia julistaa evankeliumia kuin nyt ja toisaalta meillä ei ole koskaan ollut vähemmän voimaa liikuttaa ihmisiä Jumalan luo kuin nyt. Muutama vuosi sitten tehtiin tutkimus pastoreiden hengellisestä elämästä. Tutkimukset osoittivat, että pastori Yhdysvalloista käyttää keskimäärin 3 minuuttia päivässä rukoukseen, kiinalainen pastori taas keskimäärin 3 tuntia! Voisiko tässä olla ainakin jonkinlaista syytä voimattomuuteemme?

Mikäli olet yksinkertaisesti liian väsynyt ottamaan tarvittavaa aikaa yöunistasi, voit lisätä ajan seuraavan päivän aikatauluun. Jos olet luvannut Herralle tunnin ja vartin päivässä ja keskiviikon saldo jäi puolituntia vajaaksi niin voit torstaina erottaa aikaa tunti neljäkymmentäviisi minuuttia. Toinen vaihtoehto on, että kurot eron umpeen viikonloppuna. Se voi olla useimmille helpompaa.

Tiedän, että kiireisessä elämässämme tällainen kurinalaisuus on äärimmäisen haasteellista. Maailman tahti kiihtyy, kun taas samaan aikaan meidän tulisi rauhoittua ja etsiä elämää, jossa Jumala voi puhua meille ja tehdä töitä meissä. Jumalan valtakunnassa joskus ”less is more”, eli vähemmän on enemmän, kuten sanonta kuuluu. Kansankirkkomme patriarkka Martti Lutherkin aikanaan totesi: “Jos en onnistu viettämään kahta tuntia rukouksessa joka aamu, saa paholainen minusta päivän aikana voiton. Minulla on niin paljon työtä, etten selviä ellen rukoile kolmea tuntia päivässä.” Ovatko kaikki luterilaiset kuulolla? Luther ajatteli, että mitä enemmän työtä, sitä enemmän rukousta tarvitaan, jotta työ tulisi kunnolla tehtyä. Jumalan valtakunnassa asiat kääntyvät joskus päälaelleen.

Edelliset esimerkit esitettyäni haluan vielä muistuttaa siitä, että kukaan ei ole seppä syntyessään ja mestariksi ei tulla päivässä. Älä vertaile itseäsi muihin. Se on lakihenkisyyttä ja on tuomittu epäonnistumaan. Etsi Jumalalta se tahti ja suunnitelma, joka on hänen sydämeltään sinulle. Se voi olla vähän tai paljon, mutta tärkeintä on että se on Häneltä tullut. Aloita nöyrästi ja pienestä ja kasvata aikaasi siitä sitten. Ole ensin pienessä uskollinen (lue: säännöllinen) ja anna Jumalan sitten uskoa sinulle lisää. Anna nälkäsi kasvaa syödessä.

Mieleeni muistuu esimerkki John Wesleystä, englannin 1700-luvun suuresta herättäjästä ja metodistikirkon isästä. Hän vietti joka päivä kaksi tuntia rukouksessa ja aloitti päivänsä aina kello neljä aamulla. Hän oli kurinalainen mies ja pyrki menemään aina säännöllisesti nukkumaan kymmeneltä illalla. Kun kuningas kerran pyysi häntä kutsuihinsa, hän kieltäytyi, koska sanoi menevänsä ajoissa nukkumaan tärkeän tapaamisen takia varhain aamulla. Ihmettelyyn siitä, kenen tapaaminen saattaisi olla merkittävämpää kuin kuninkaan, Wesley vastasi: ”Kuningasten Kuninkaan.” Hän piti uskollisesti kiinni siitä, että Jumalan kohtaaminen oli tärkeämpää kuin tärkeiden ihmisten. Äärimmäisen vaativasta elämäntavastaan huolimatta (hänellä oli tapana saarnata kolmasti päivässä – jopa 2-3 tunnin mittaisia saarnoja) John Wesley pysyi vanhuuden päiviinsä asti erinomaisen terveenä ja kuoli vasta 88-vuotiaana.

Salatut elämät

Jeesus sanoi: ”Sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.” Paitsi, että esimerkillään Jeesus tyrmää ulkokultaisen rukouksen, jota tehdään vain ihmisten tähden, hän myös selvästi olettaa, että hänen opetuslapsensa viettävät henkilökohtaista häiriötöntä aikaa Isänsä kanssa. ”Mene kammioosi ja sulje ovesi.” Kun vietät aikaa Herran kanssa, sulje pois häiriötekijät, jotka voisivat viedä huomiosi muualle. Sulje kännykkä, heitä murheesi Herran harteille, vetäydy huoneeseesi tai lähde ulos kävelylle.

Erota aikasi hänelle, ole tarkka ajastasi Herrasi kanssa. Hanki ”salaista aikaa” Isäsi kanssa. Tämä salainen rukouselämä muodostuu henkilökohtaiseksi historiaksesi Herran kanssa, jossa punnitaan millainen Herran palvelija olet. Painisi ja kohtaamisesi Herran kanssa muovaavat sinut henkilöksi, joka on ajaton, iankaikkinen. Mitkään maailmantilanteen muutokset, laittomuuden lisääntyminen, opintuulet ja villitykset eivät hetkauta sinua. Sydämesi on vankasti ankkuroitu ikuisuuteen, missä Isäsi on. Sinusta tulee ”taivaallinen ihminen,” toisin sanoen – jumalinen. Viivy Herran neuvonpidossa, niin kuin Vanha testamentti sitä kutsuu. Anna Hänelle aikaa työstää sinua. Näe vaivaa, jotta saisit ostettua sitä tulessa puhdistettua kultaa, jota Jumalan tunteminen on.

Mikään hinta ei ole liian kallis kehittääksesi oman salaisen historiasi Herran kanssa. Jumala, joka salassa näkee, on luvannut palkita sinut. Tuo palkkio on sanoinkuvaamaton ja iankaikkinen. Siellä salaisessa kammiossa Jumalan palvelijat muokataan. Siellä sinut myös palkitaan. Alat nähdä muutosta elämässäsi ja Jumalan toimintaa ympärilläsi. Jumala ei jää kenellekään velkaa. Hän on luvannut palkita ne, jotka Häntä etsivät.

Yläkerta