Petri Patronen kirjoitti lokakuun 2008 uutiskirjeessä:

Kun Jumalan tunteminen katoaa

Kauhajoen tragedia on järkyttänyt koko Suomea. Suru ja järkytys on ollut yhteistä kansakunnassa, ja voimme vain osallistua surevien suruun ja esirukoilla maamme uhrien omaisten ja eritoten maamme nuorison puolesta, joka nyt jos koskaan tarvitsee kaikkien kristittyjen läsnäoloa ja rukousta.  

Tällaiset katastrofit ja yhteiskunnan kaaostila ovat seurausta siitä, että olemme yhteiskuntana menettämässä otetta elävään Jumalaan. Mietin, olemmeko seurakunnassakin omalla elämällämme ja sanomallamme olleet mahdollistamassa tätä kehitystä?